On asioita, jotka jäävät vielä nelituntisen aamulähetyksenkin jälkeen vaivaamaan päätä.
Esimerkiksi näitä asioita varten on tämä blogi. Saattaahan olla, että tänne ilmestyy myös kokemuksia muista asioista, joihin Anna-Mari ja Timo matkan varrella törmäävät.
Blogin tekoon pääsee mukaan kuka vain. Enää ei edes tarvitse rekisteröityä Iskelmän sivujen käyttäjäksi, vaan sen kuin klikkailee "katso" tekstiä ja pääsee kommentoimaan meidän ajatuksiamme ja antamaan oman panoksensa peliin.
Simo Frangén on ollut vuosikausia niin näkyvä persoona valtakunnassa, että häntä on pyydetty kansanedustajaehdokkaaksi lähes kaikkiin puolueisiin. Se ei kuitenkaan ole käynyt poliittista satiiria Alivaltiosihteerissä viljelevän koomikon sapluunaan.
Stand up sen sijaan on sopinut ja Frangén olikin eturintamassa kokeilemassa stand upia, kun taiteenlaji rantautui Suomeen 90-luvun alkupuolella. Pian sen jälkeen televisio ja radio ryöstivät miehen ja hänen aikansa eikä elämään jäänyt tilaa stand upille.
Kunnes lähes 20 vuotta myöhemmin Frangén sanoi kahdelle miehelle "tahdon". Tamperelaiset huumorimiehet J-P Kangas ja Arimo Mustonen saivat päähänsä koota kolmen hengen miehistön ja pyysivät Frangénia täydentämään koplaa. Syntyi Hyvät, pahat ja hauskat -kiertue, joka naurattaa ihmisiä "kuoliaaksi" 17 paikkakunnalla syksyn aikana.
- Me ollaan kolme erilaista koomikkoa. Arimo keskustelee yleisön kanssa ja hakee sieltä hauskuutta. J-P tekee lyhyttä, ilotulitusmaista vitsiä ja meikäläinen ei tee ihan puhdasta stand up vaan enemmän niksishow:ta. Mä oon meistä se touhukkain, sanoo Frangén.
Aamuvirkkulan haastattelussa maisteri Frangén paljastui mieheksi, jolla on kahvitrauma, kaapissa vähintään 20 samanlaiset kalsarit ja joka kotona pukeutuu pyjamaan. Ja kyllä, joskus hänkin käyttää tuulipukua.
Timo on lähetyksessä syönyt chiliä ja vääntänyt kättä maailmanmestarin kanssa. Nyt oli aika haastaa Anna-Mari tutustumaan uuteen lajiin. Tie vei tankotanssistudiolle. Tulevana viikonloppuna Helsingissä järjestettäviin tankotanssin SM-kisoihin Anna-Maria ei vielä päästetä, mutta alku oli lupaava.
Opettajana toimi Iina Laatikainen (kuvassa), yksi lajin suomalaisista pioneereista 7th Heaven Dance studiolta.
Kekkonen tarjoili vuonna 1977 Moskovan matkallaan Suokurpan varpaanpesuvettä eli Tapio Wirkkalan kehittelemää boolia. Ohje on kotoisin Urho Kekkosen arkistosta.
SUOKURPAN VARPAANPESUVESI
6 hengelle, jotka eivät ole kovin janoisia:
Vihreää kurkkua n. 6 cm pätkä
Hapanta omenaa
Tummia viinirypäleitä
Finlandia Vodkaa
Päärynäsiideriä (Huom! Ei omena siideriä)
Vihreä kurkunpala leikataan erittäin pieniksi kuutioiksi. n. 1 mm x 1 mm samoin neljännes omenasta. Nämä pannaan astiaan ja pari kourallista jäämurskaa sekä puoli pulloa Finlandia Vodkaa. Tämän lisäksi 10 halkaistua tummaa viinirypälettä (kivet pois). Seos pannaan jääkaappiin "muhimaan" n. tunniksi.
Välillä voidaan lisätä pulloa päärynä siideriä. Loput vodkasta lisätään myös ja aine saa seistä vielä tunnin. - Isännän on hyvä maistaa välillä ja lisätä päärynä siideriä ehkä pullollisen. Juuri ennen tarjoilua kaadetaan puoli pulloa vodkaa ja pieniä jääpaloja paljon sekä pullollinen päärynäsiideriä. Jos juomaa halutaan makeammaksi voidaan sekoittaa vielä pullo päärynä siideriä.
Koko homma kauhotaan kiivaasti mukeihin ja juodaan syvin kulauksin.
-Tytöt tykkää tästä juomasta ja koskaan en ole tehnyt sitä tarpeeksi
-Aina loppunut kesken
Saako lemmikki nukkua sängyssä? Syökö se samalta lautaselta omistajansa kanssa? Puetaanko turri tai mirri muotivermeisiin? Meneekö lemmikkien hemmottelu överiksi? Asia puhutti torstaina Aamuvirkkulan lähetyksessä ja kuuntelijat kirjoittivat omista kokemuksistaan.
"Itselläni on koira, pieni sellainen, mutta sillä on silti säännöt! Se ei tule makuuhuoneisiin, ei sohvalle, ja ovista muut kulkevat ennen sitä! Monessa koirajutussa on myös todettu että koira on onnellisempi kun sillä on selkeät säännöt ja sen ei tarvitse "johtaa". Riittävästi kuria ja rakkautta niin avot!! Perseilyä ei meillä siedetä! "
"Ymmärrän, että kuvan suloinen koira on perheen lemmikki, mutta ei kait ole jokapäiväistä touhua, että hän nyt ruokapöydällä seisten syö ateriansa??? Usko että ruokailu onnistuu myös lattiatasolla :)Kohtuus kaikessa, mietin, jos oma lemmikkin...i ♥ ruokailisi näin, niin ruokapöydän ymärille ei sitten muita mahtuisikaan.♥"
"Timon kanssa NIIIIN samaa mieltä. vaikka kuinka ihana se wuffe on, niin silti se nuolee takapuolensa. ja sitten sitä halitaan ja pussaillaan... no haloo :)"
"Meillä kaksi norjalaista kisulia, just herättivät mut. Kuulema aamuvirkutkin jo pölisee radiossa. Toinen kävelee tukan päällä ja toinen puree mukavasti mistä milloinkin. Ei tosin kovaa. Joskus, kun on kissojen yö ollaan vähän erimieltä...silloin on tuijotusta pitkin yötä (kun avaa silmät on siinä naama vastassa noin 2cm päässä), päällä kävelyä,näykkimistä,tavaroiden puottelua yöpöydöltä...Mutta se on rakkautta."
"Ensin isäntä ilmoitti, että valitse, joko koira tai minä. Sain kuitenkin puhuttua mukaan "ihan vaan katsomaan pentua", siltä reissulta läks ensimmäinen mukaan :) Nyt 4,5 vuoden kuluttua perheeseen kuuluu neljä cairnterrierriä, ja edelleen sama isäntäkin! Osa nukkuu vieressä eli kyllähän tuo käsistä on karannut, mutta kaikki ollaan onnellisia ja se kait on tärkeintä :)"
Eeeuuu, huutaa Suomen virallinen saksalainen, kirjailija Roman Schatz. Koska me olemme kaikki Euroopan unionin kansalaisia ja se riittää. Suomen kansalaisuutta hän ei ole haikaillut. Schatz on asunut Suomessa yli 20 vuotta, hän ei syö bratwurstia eikä hapankaalia, mutta ihmettelee silti, kuinka kauan hänet vielä profiloidaan "sakemanniksi".
Kyllä Schatz on muutakin. Hänestä on tullut rakkauden suurlähettiläs.
- Minulta on kysytty, eikö minua ahdista saksalaisena, että suomalainen nainen ei suostu olemaan kotirouva, joka imettää ja elää sun antamilla taskurahoilla. Musta se olisi hirveä fantasia. En sietäisi ketään akkaa, joka ei kävisi duunissa ja jolla ei olisi omaa koulutusta, pankkitiliä ja elämää.
Kauppoihin on äskettäin tullut Schatzin ja Pertti Jarlan Käsikirja, Tee-se-itseä-opas miehille. Se on sitä itseään. Kirjasta kerrotaan näin: "Tällä kirjallaan kirjailijana tunnetuksi tullut tanssija Roman Schatz avaa oven miehen henkilökohtaisen onnen salaisimpiin kammioihin. Masturbointi, onanointi, runkkaus, itsetyydytys - rakkaalla lapsella on monta nimeä - on kansainvälisesti laajalti levinnyt itsetutkiskelun muoto.
Kertaus on opintojen äiti, sanoo kirjailija. Aamuvirkkulan haastattelussa Roman Schatz kertoo muun muassa, mitä itsetyydytyksestä sanottiin hänen lapsuudessaan noin 40 vuotta sitten katolisten oppien mukaisesti.
"Ai että mä itken niin paljon, kun mä katson sitä ohjelmaa." Tämä lausahdus on tuttu Kadonneen jäljillä -ohjelman juontajalle Jenni Pääskysaarelle. Nenäliinoja on syytä varata tv-tuolin äärelle, sillä ensimmäinen tuotantokausi saa jatkoa jo ensi viikon tiistaina 31.8. MTV 3:lla. Uudet jaksot vievät Jennin ja tuotantoryhmän etsimään kadonneita sukulaisia ja ystäviä muun muassa Ruotsiin, Japaniin ja Kuubaan.
Jenni vakuuttaa, että sarjassa ei ole mitään epäaitoa tai lavastettua.
- Siinä hetkessä, kun (ja jos) ihmiset tapaavat on jotain maagista. Silloin kun tehtiin ekaa kautta, tajusin että me tehdään jotain tärkeää ja hienoa näille ihmisille. Mutta ei mulla ollut mitään käsitystä siitä, välittyykö se kameran toiselle puolelle. Onneksi se on välittynyt.
Aamuvirkkulan haastattelussa juontaja tunnustautuu kantrifaniksi ja kertoo miksi harkitsee eroa miestään Henkka Hyppösestä.
Olen pitänyt kiihkeää fanitusta teinivuosiin kuuluvana ilmiönä, mutta näköjään piti tämäkin ennakkoluulo heittää romukoppaan muiden ennakkoluulojen jatkoksi. Fanittaa voi keski-ikäisenäkin. Eikä edes tee kipeää!
Megabändi U2:n keikka Suomessa oli ennätyksiä rikkova monessakin suhteessa. Ja kyllä, se oli hieno, komea, upea, mahtava elämys ihmiselle, joka on seurannut bändiä vuodesta 1982.
Mutta loppupeleissä se oli kuitenkin se intiimimpi hetki, mikä sai minut kääntymään tosiuskovaiseksi. Ja siihen tarvittiin, niin kuin uskoontulemisissa yleensäkin, myös sattuman sormea.
Saavuin Helsinkiin lauantaina hyvissä ajoin ennen illan konserttia, kävin Kauppatorilla kahvilla ja suuntasin kulkuni kohti Akateemista Kirjakauppaa tarkoituksenani nuuhkia uusia kirjoja, kun outo liikehdintä Pohjois-Esplanadilla kiinnitti huomiotani. Toden totta, faneja! Sadoittain ihmisiä odottamassa, josko U2 poistuisi hotelli Kämpistä. Poliisit paikalla ja kaikki.
Ennen kuin olin tajunnut, mitä tapahtuu, seisoin puistonpenkillä eristysnauhan vieressä ja Adam Clayton seisoi edessäni. ADAM CLAYTON. Ihan siinä vaan seisoi! Kirjoitteli nimikirjoituksia erilaisiin paperi- ja ihokaistaleisiin kaikessa herran rauhassa, höpötteli niitä näitä ja katsoi silmiin. Minuakin. Ja perässä tuli rennon oloinen mies mustassa pipossa. Musta pipo, linttaan astutut tennarit ja kulunut musta nahkatakki. THE EDGE!
Pakko myöntää. Jouduin massahysterian valtaan. Tunsin olevani osa Suurta Tapahtumaa. Oli jotenkin niin... outo ja epätodellinen olo...historiallinen olo...itkettikin vähän...
Kun Edge lopulta tuli kohdalle, käytiin seuraavanlainen keskustelu:
Viereinen rouva: "I´m so sorry I couldn´t get a ticket to your concert tonight!"
Edge: "Don´t worry, we will be back. Soon!"
(Edge tulee kohdalleni, katsoo minua silmiin ja tarttuu lämpimällä ja lujalla otteella käteeni)
Minä: "Is that a promise?"
Edge: "Ofcourse, that´s a promise!"
Kun Edge oli poistunut paikalta, nostin oikean käteni (sen, jota Edge oli puristanut) ilmaan, menin Stockmannille, ostin rullan elmukelmua ja käärin käteni siihen.
Ehkä tätä voisi jo nimittää fanittamiseksi. Eikä siinä ole mielestäni mitään hassua.
Tänään Aamuvirkkulassa tutustuttiin chilien ihmeelliseen maailmaan. Tutustuttajaksi oltiin saatu poppamies.fi verkkokaupan toimitusjohtaja Marko Suksi.
Sille joka luulee, että chili on chili ja sillä siisti, suosittelen tutustumista lähdeteoksiin. Marko kertoi chililajikkeita olevan useita tuhansia, jotka vaihtelevat makunsa ja tulisuutensa puolesta melko tavalla. TOTTA!
Kun Aamuvirkkula testaa jotain terveydelle, ulkonäölle tai jopa hengelle vaarallista, minut valitaan "vapaaehtoiseksi" joka kerta. (MIKSI?!?) Joten olen nyt muutamaa maistokokemusta rikkaampi. Ja toden totta, voin kertoa, että chileissä on eroja!
Testasin kolme erilaista chiliä. Lemon drop, Aji chrystal ja viimeisenä, muttei todellakaan vähäisimpänä Naga morichi.
Menemättä maistelukokemuksen syvällisiin yksityiskohtiin ja makuarvioihin esim. "pirskahtelevan sitrusmainen..." voin kertoa, että räkä lensi, kyyneleet tuli ja samalla äiti mieleen, kun Naga murchia maistoin. Ja minä sentään haukkasin vain 1/4 palasen, kun MM-kisoissa voittaja on syönyt 21 kokonaista. Lienee tässä kohtaa sanomattakin selvää, että pidän ME-miestä vakavasti mieleltään järkkyneenä!
Kolme lasia maitoa ja viisitoista minuuttia myöhemmin sain koottua itseni jo niin hyvään kuntoon, että saatoin lopettaa yhtämittaisen läähättämisen. Pidettäköön tätä kokemuksena kokemusten joukossa, mutta yleensä ottaen olen sitä mieltä, että chili on hieno mauste, jota on ruoanlaitossa hyvä pehmentää sokerilla, hunajalla ja vaikkapa kookoskermalla, eikä tällaista "mä muuten pystyn vetään näin tulista, kuinka tulista sä pystyt vetään" asennetta sovi ruokailun pyhään hetkeen sekoittaa.
Ja kun ruoanlaitosta ja chileistä puhutaan, lopuksi vielä varoittava esimerkki omasta kokemuksesta.
Olin valmistamassa jogurtti-, chili-, limedippiä paahdetuille jättiravuille ja homma meni näin:
Silppusin chilin, puristin limestä mehun jogurtin sekaan. Pruuttasin sekaan hunajaa ja ripauttelin vähän suolaa, sekoitin seoksen ja laitoin jääkaappiin maustumaan. Tässä välissä päätin käydä saunassa, koskapa vieraiden tuloon oli vielä aikaa. Hieno lauantai-ilta tulossa ajattelin, kunnes...
Suihkuun sujahtaessani, päätin suorittaa ns. alapesun ensimmäisenä. VIRHE!!! Kun on käsitellyt chiliä, pestään käden AINA ensin!!! AINA!!! Vaan ei. Minä poika kärsin sitten sen illan (kauniisti sanottuna) limakalvojen ylenmääräisestä kutinasta ja kuumotuksesta. EN suosittele kenellekään. Kuuluu sarjaan "Kaveri jo kokeili, mun ei tartte!"
Kaikesta huolimatta, loistavaa ja maistuvaa viikonloppua kaikelle kansalle!
Tänään 19.8. vietimme joukolla Anna-Marin synttäreitä! Naisen ikäähän ei saa koskaan mainita, (siis sen jälkeen, kun hän on saavuttanut seitsemäntoista vuoden iän) mutta tänään asiasta tuli kyllä puhetta, kun itse syntymäpäiväsankarillekin tuli yllätyksenä, että vuonna 1967 syntyneet, toden totta, täyttävät tänä vuonna 43 vuotta.
Tuota lukua ei kannata Anna-Marille välttämättä mainita ääneen, koska, jostain kumman syystä, se tuntuu aiheuttavan suosikkijuontajassamme suuria ahdistuksen oireita. Kuulemma 42 oli "sellainen mukavan pyöreä luku", mutta tämä 43 enteilee jo selvästi keski-iän lähestymistä. Jäi aamulla tarjoamatta se teoria, että josko kysymyksessä olisikin Douglas Adamsin maineikkaan kirjan "Linnunradan käsikirja liftareille" tarjoama lopullinen totuus; vastaus kysymykseen "elämästä, maailmankaikkeudesta ja kaikesta muusta sellaisesta". Tuo vastaushan on 42. Josko siis 42 onkin täydellinen ikä ja nyt, kun Anna-Mari on siirtynyt seuraavaan vuosikertaan, tuntuu se ahdistavalta...
(Naisille kannattaa aina selittää jotain mahdollisimman sekavaa, mahdollisimman sekavasti ja mielellään sotkea tieteiskirjaillisuutta mukaan, niin jo puolessa välissä selitystä he ikävystyvät, eivätkä jaksa enää tentata enempää...)
Joka tapauksessa juhlat järjestettiin ja alla olevasta linkistä pääset katselemaan kuvia tunnelmistä ja kuuntelemaan, ketkä kaikki soittivat onnitellakseen synttärityttöä!
Katso kuvagalleriasta, mitä Timo ja ohjelmapäällikkö Ari antoivat Anna-Marille lahjaksi.
Aamun aikana studioon tulvi onnittelupuheluita. Soittajien joukossa oli myös yllättäviä nimiä...
